sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Paineet purkautuu

Fiilis on huikee. Eilinen Joensuun ilta päättyi hienoon pistevoittoon Joensuulaisesta Milla Ratilaisesta. En voi muuta sanoo ku et se oli ehkä kovin voittomatsi mitä oon koskaan otellu. Milla tuli kokoajan massalla päälle jo ekan erän alusta lähtien - mikä yllätti mut ihan totaalisesti. Muiden puheet Millan ottelutyylistä eivät pitäneet ollenkaan paikkaansa; hän löi nopeita, voimakkaita iskusarjoja kokoajan tullen lähelle. Lähiottelu ei todellakaa oo mun vahvuus.
          Kuitenki sain pidettyy vastustajan kaukana suorillani joilla naputtelin pisteitä. Kiitos vielä Amin Asikaiselle, joka oli kehäkulmassani avustamassa. Hän tsemppasi, antoi hyviä vinkkejä, joiden kautta sain sitten voiton itselleni. Mulla oli todella yksinkertainen tyyli; suoria, väistöjä ja hyviä vastaiskuja. Ne oli mun eväät voittoon.
          Mä kyllä muistan varmaan lopun ikääni mun fiiliksen ennen kun tuomio tuli. Mä olin todella epävarma siitä, että kumpi voitti. Mä rukoilin et mun nimi sanottaisi voittajana. Ja niin siinä kävi. Kunnon tuuletukset ja hirvee kiittely Aminille sen tsemppauksesta. :) Mahtava ilta! Kuvia ja videoita matsista tulee myöhemmin tänne blogin puolellekin!

Mut sanontaha menee et urheilija ei tervettä päivää nää, vai mitä? - Kyllä, mulla oli tänä aamuna hirveet tuskat ku mä heräsin. Selkä oli vissiin revähtäny matsin aikana ja olkapäähän koski nii s**tanasti. Buranakuuri odottaa taas. En kuitenkaan antanut sen haitata, vaan lähdin puol neljäks tallille ratsastaa. Tunti meni sairaan kivasti, tuntu et mä oon kehittyny hirveesti taas ja hirvee hinku oppii taas uutta ja kehittyy ratsastajana. Ihanaa terapiaa tuo hevostelu, en voi muuta sanoo. Unohtu ainaki hetkeks kivut. :)

       Huomenna lähden toiselle tallille kokeilee toista heppaa. Katotaa kui kipeenä huomen on lihakset, hehe.


lauantai 26. lokakuuta 2013

Herätellääs tääki takas henkiin

Jep. Tää blogi on ny ollu jäissä sen takia, koska itellä on ollu vähä heikkoo ton henkisen puolen kans. Mut kaikesta selvittiin kunnialla, ja mä oon taas terve. :) Tänää palaan takasin nyrkkeilykehään Joensuussa, ja ite Amin Asikainen on mu kehäkulmas avustamassa! Ehkä unelmien täyttymys.







Eli mua vastas on Joensuulainen nainen, noin kolmekymppinen. Sillä on hirveen pitkä urheilutausta, hän nyrkkeilee ja thaiboxaa, eli voin sanoo et mulla tulee olee töitä sen kanssa. Ootan innolla otteluu, ja sitä yleisömäärää mitä Kimmeliin tulee. Tän illan jälkeen pidän viikon taukoo nyrkkeilystä, tähän on satsattu ja pistetty kaikki peliin.

Sit toine juttu. Mie oon taas saanu mun sisäisen heppatytön voimiinsa! Kävin maanantaina tallilla ja huomenna uusiks. Ihanaa vastapainoo nyrkkeilylle tuo ratsastus. Ehkä mä vielä joskus sen oman hevosen ostan. Joskus.

Mutta, toivottakaa onnee, mä lähen valmistautuu henkisesti otteluun! ;)