Treeniä treeniä

Koko viime viikko oli yhtä treenailua; millon nyrkkeilyä ja milloin hevostelua. En voi muuta sanoa ku on tää paljon kivempaa ku vain kotona löhöily, mitä tein hirveän paljon. En oo vain yksinkertaisesti kerenny kirjoittelemaan, kun vasta eilen tultiin Teemun porukoilta ja kävin sitten vielä siinä talleilemassa ja sitten otin muutaman iltalonkeron ja simahin samantien.

Eilen ja toissapäivänä kokeilin Teemun pikkusiskon ponia Hansua, että miten se hyppii esteitä. Oon siitä ponista ylpeä, nimittäin se meni hemmeti hyvi siihen nähen mitä se on hyppiny. Siinä olis jollekin oiva poni. :) 

Hevostelusta sen verran että Hopis on oppinu yllättävän paljon. Enää tamma ei lähde juoksentelmaan kuuntelematta minua, sekä uusin edistysaskel on kun se osaa jo laukanvaihdotkin sujuvasti. Muuten on treenaus menny moitteettomasti sen kanssa mutta eilen sitten sillä tais olla hieman huono päivä (tai sitten vain kevättä rinnassa), kun ei meinannu tamma kuunnella, mutta sitten otettiin maasta käsin harjoituksia ja siten sain sen kuuntelemaan ja loppujen lopuksi kummallekin jäi ihan hyvä mieli.

 No, tallilla missä käyn, niin sen omistaja oli ottanut koeajalle suomenhevosruuna Pojun. Ekan kerran kun sillä menin niin ai että se meni hyvin, ei mitään ongelmaa. No nyt parilla viimesellä kerralla se ei mene mitenkään päin hyvin - aina heittää pukit. Pitänee soittaa hierojalle että kattois sen pollen läpikotasin.

 
Nyrkkeilynkin saralla menee hyvin, motivaatio on palannut takaisin - vaikkakin suurimman osan ajastani valmennan junnuja. Tasan viikko sitten treenit meni ihan vituiks ku ne ei kuunnellu ollenkaa alussa - mutta onneksi ne rauhottu sitten ku sanoin pari sanaa vähä kovemmalla äänensävyllä.

Katotaa mitä tää viikko tuo tullessaan, hyvää pääsiäistä ja nauttikaa auringosta ;)

asenneongelmainen nuori aikuinen

Näin alkuun pyydän anteeksi blogin hiljaiselosta, meillä ei ollu konetta melkeinp koko aikana mitä ollaan tässä kämpässä asuttu, ja nyt se sit saatiin tänne♥ 

Eilen oli nyrkkeilyilta kotipuolessa. Katsojia olis voinu olla tiesti enemmänkin, mutta fiilis kompensoi katsojamäärän. Oli huikee ilta! 

Ensin otteli minun oma oppipoikani, vasta 14-vuotias Jim oululaista Vikkee vastaan. Jim hävis tälle viime matsissa joten jännitys oli kova et miten nyt käy. Kovan reenin ja taistelutahdon omaava nyrkkeilijä voitti helposti oululaisen - yleisökin kannusti hirveästi juukalaista. Kun Jimin käsi nostettiin 3-0 voiton kunniaksi ylös, oma hymyni ylsi korviin asti eikä loppunut kuin vasta hetkeä ennenkuin oma otteluni alkoi.

Koska olen ollut hyvin paljon esillä täällä päin, paineeni olivat kovat kilpailussa. Matsi oli tärkeä, vaikka muut väittivätkin muuta. Onneksi oma valmentajani palasi Teneriffalta juuri oikeaan aikaan, sillä hänestä sain hiukan lisää itsevarmuutta ja fiilis nousi itsellänikin; nyt mä voitan tän. Potesin asenneongelmaa ja rypesin itsesäälissä ennen iltaa ties kuinka pitkään ja poikaystävälläni meinasi jo usko loppua minun suhteeni. Joten iso kiitos kuuluu Elisalle kun sai minun asenneongelmaani poistettua edes hiukan. No, alkulämpöjen jälkeen oli aika nousta kehään. En tiennyt mitään vastustajastani (haha joka oli muuten samanniminen kuin minä), joten lähdin ensimmäisessä erässä tunnustelemaan ja rikkomaan hänen ottelutyyliään - epäonnistuen. Erätauolla sain pari hyvää ohjetta seuraavaan erään joka menikin sitten hiukka paremmin, mutta silti tunsin olevani häviöllä reippaasti, sillä sainhan muutaman hyvän tällin ohtaani. Viimeisessä erässä sitten lähdettiinkin ihan täysiä mättämään turpiin ja ottelun loputtua huokaisin helpotuksesta; se on nyt ohi. Suoraan sanottuna luulin, että hävisin, mutta kun käteni nostettiin tuomariäänin 3-0, olin onnesta sokeana; mitä h*lvettiä, mä voitin! Moni tuttu ja tuntematon tuli onnettelemaan, ja sivusilmällä huomasin vastustajani valmentajien pettymykset..

Viimeisessä amatööriottelussa oli juuri uudestaan aloittanut ja ammattilaiseksi tähtäävä 90-kiloinen ja 19-vuotias Miksu. Minua ja Elisaa jännitti hänen puolestaan, sillä tiesimme että hänen vastustajansa oli kehittynyt huikeasti ja koska Miksu on palannut vasta takaisin kehään, ei häneltä voinut odottaa liikaa. Silti suumme loksahtivat auki kun huomasimme, ettei hänen taitonsa olleet hävinneet minnekään. Yhtä hyvin osasi väistellä ja lyödä kuin reilu vuosi sitten. Ja 3-0 voitto tuli. Voi sitä onnen ja ylpeyden määrää. 

Ja mikä parasta, fiilis Petrassa oli koko ajan huikea, ja huikeammaksi se muuttui kun ammattilaisottelut alkoivat. Eikä varmaan ole yllätys sekään, että kaikki suomalaiset voittivat. Heh.