onnellisempi kuin maailman onnellisin tyttö

Ja mä ihan tosissaan tarkotan tuota. En oo pitkään, pitkään aikaan tuntenut oloani näin onnelliseksi kuin nyt olen. Vaikka nyt tässä on ollut ongelmia ties kuinka paljon - mutta kaikesta on selvitty; kiitos siitä kuuluu Teemulle.♥ Ehkä tää kuuluu tosi kliseiseltä mut tää on se tunne jota oon ettiny pitkään, enkä haluu luopuu tästä koskaan. Koskaan.

Rakas<3

Perjantaina oli vähän levoton meininki ku lähdettiin nauttimaan hieman alkoholipitoisia juomia. Eikä se tainnut ihan jäädä siihen muutamaan hassuun juomaan: innostuttiin vähän liikaa, ja lopputuloksena oli muistikuvien katoaminen yli puolesta illasta. Hemmetti. Alkuilta meni lepposasti jutellen, mut sitten kun käytiin Teemun kanssa pubilla nii sen jälkeen pätkäsee ja pahasti. :D Mut vaikka muistikuvia nyt ei kauheesti olekaan, nii voin sanoo et kyllä se ilta oli kokemisen arvonen. Hirveen hyvä fiilis jäi. MUTTA aamulla kun heräsin ja katoin itteeni peilistä nii en tienny et olisko mun pitäny itkee vai nauraa. Kuitenki repesin totaalisesti näylle; Teemu oli meikannu minut edellisenä iltana. Onneks mulla ei oo kunnon kuvaa koneella. Onneks.

Seuraavana päivänä olin sit kuskin hommissa. Lähin ajeleen neljän aikaan päivällä Hitlerin Kostolla ja selvisin kotiin nukkuu vartin yli kuus aamulla. Sit mä tajusin et ei ne kuskin hommat ookkaan nii pahoja ku mitä mä oon niitä aina manannu. Sopiva porukka vaan kyydis nii lepposasti siinä menee aika - eikä varmasti tule tylsää. Mut seuraavana aamuna meinas rueta hajottaa ku äiti tulee herättää kymmenen aikaan: "Lähe meiän mukaa Joensuus käymää!" Önähin vaan sängyn pohjalta etten jaksa. Silmäluomet olivat liian raskaat siinä vaiheessa. Porukat sit lähti ja mä jäin nukkuu ilosena siihen puolille päivin. Loppuilta meniki sit lahnatessa. (:

Hilter's revenge, Limited edition

Tänään tosin mulla oli ehkä eeppisin aamu pitkään aikaan: herätyskello oli soimassa yhdeksän aikaan, ja herätessäni mietin et mikä päivä on ja miks mulla ylipäätään on herätyskello soimassa. Mut sit mä muistinki et tunnin päästä olis lähtö tallille hevostelee. Hopis oli tallilla hirveen pirteen näkösenä ja hymy siinä vierähti minunki kasvoille. On se nii kaunis ja ihana hevonen. Siinä sitten laittelin sitä kuntoon ja lähettiin maastoon. Tammalla oli ihan sikana virtaa ja meinas lähtä muutaman kerran ryöstää - varsinki alkuverkkojen jälkeen, mut käsissä se kuitenki pysy. Lopussa se meni hirveen kivasti ja rennosti. Tyytyväinen oon tähänkin.

Lähin tallilta suoraan sit nyrkkeilytreeneihin ja ilmaannuin sinne sit vähän myöhässä (onneks valmentaja ties et tuun myöhässä nii ei tullu sit sanomista). Minna tuli Skotlannista lomalle tänne päin maailmaa niin ajateltiin sit treenailla. Sparrattiin monta monituista erää Jimin ja Minnan kanssa, ja loppuvaihees se meinas mennä vähän nauruks ku kaikilta oli kunto ihan lopus. :D Treenien jälkeen oli taas niiin voittajafiilis!

Ainoo asia mikä mua inhottaa on se kun huomenna pitää palata takasin karuun ja tylsään arkeen. Onko pakko jos ei tahdo?