Voitokas lauantai takana

Viikonloppu on ollu huikee. Perjantaina kävin ratsastamassa iltamyöhään (okei kuuden aikaan), ja olin hirveen tyytyväinen heppaan.♥ Meni just niinku pyysin eikä turhia hötkyilly.

Lauantaina oli sit lähtö Kuopioon klo 7.30. Mä luulin ensin et mulla on vaan sparriottelu, mut punnituksen jälkeen valmentaja tuli sanomaan, että sainkin ihan oikeen matsin. Olin ilonen, mut sitten kun vastustajani näin - alko jännittää. Se oli hirveen lihaksikas ja näytti pelottavalta. :D Onneks Teemu oli mukana paineenpurkajana, eli toisin sanoen henkisenä ja fyysisenä tukena. Punnituksessa paino olis voinu olla vähän enemmän, nimittäin vastustaja, Saana, oli painavempi. Punnitus päätty siinä kymmenen aikaan ja matsit alko kahdentoista aikaan. Sitä ennen ammattilaisnyrkkeilijä Tuomo "Terrieri" Eronen sparrasi muutaman ottelun. Kun mä katoin sen sparrausta, tajusin, että yhtä nopeeks mä haluun tulla. Tuomon kädet on oikeesti tajuttoman nopeet, ja hänen liikkumisensa kehässä ja väistöt jaja... Oon niin kateellinen.

Noin puolta tuntia ennen kun mun matsi alko, jännitys hävisi. Mä vaan halusin mennä kehään ja otella siistin ja näyttävän ottelun. Vaikka kisat olivatkin vain salikisat eivätkä arvokisat, niin matsin tuomio oli mulle merkittävä.

Sit se aika tuli. Moni tuli toivottaa onnee matsiin ja Teemu meni kehän laidalle heilumaan kameran kanssa ja piti peukkuja. Nousin kehään, Tuomo ja Ykä (olivat avustamassa kulmassa) antoivat viime hetken ohjeet ja sitten menin kättelee vastustajaa keskelle kehää. Vaihdettiin Saanan kanssa paheksuttavat katseet, peruutettiin kulmiimme ja kongi kumahti. 

 

"Mikään muu ei sua pelasta kehässä kun vaan kongi"

Mä niin muistan sen toisiks viimesen erän lopun kun sain kumautettuu pari kovaa lyöntiä. Vastustaja näytti siltä että se ihan just putoaa kanttiin. Olin hyökkäämässä uudestaan, mutta erä kerkes just päättyy. Harmitti vähän, mut erätauolla ajattelin että en lähde tyrmäämään, vaan otat siistin voiton itselleni. Vika erä meniki sitte vähän rajummin, mutta pysyin miltein koskemattomana.

Kun ottelu loppui, olin ihan puhki. Vedin viimesen erän täysillä loppuun ja toivoin, että voitin. Kun siirryin keskelle odottamaan lopullista tuomiota, katsoimme vastustajan kanssa toisiamme ja nyökkäsin kiitokseksi hyvästä ottelusta.

"Ja tuomariäänin 3-0 ottelun voitti punaisessa kulmassa oleva Elina Agonen", ja käteni nostettiin ilmaan. Hymy nousi kasvoilleni; mä tein sen. Sivusilmällä huomasin Teemunkin kasvoille nousseen ylpeyttä huokuvan ilmeen. Turhaan jännitin.